Maanantai 22.01.2018
Nimipäivää viettää tänään
Visa
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Lukuvinkit

 Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Hiukan hullulta voi tuntua suositella varmasti useille tuttua kirjaa, mutta kieltämättä tietyissä klassikoissa on sitä jotakin…Aleksis Kiven (1834-1872) Seitsemän veljestä kuuluu ehdottomasti näihin. Olen lukenut sen niin usein, etten edes kehtaa kertoa montako lukukertaa siitä on tullut. Aina siitä silti löytyy jotain uutta.

Vuonna 1870 julkaistun romaanin perusjuoni on yksinkertainen: Jukolan seitsenpäinen velisarja elelee omaa elämäänsä, kunnes joutuu konfliktiin yhteiskunnan ja sen sääntöjen kanssa. Veljekset vuokraavat tilansa nahkapeitturille ja pakenevat Impivaaran metsiin. Kymmenen vuoden kuluttua he palaavat järjestäytyneeseen yhteiskuntaan vastuuntuntoisina kansalaisina, avioituvat ja menestyvät elämässään.

Seitsemässä veljeksessä kiehtoo etenkin Kiven alkuvoimainen kieli, sen karhea lyyrisyys ja sattuvat sanonnat. Romaanin syntyaikoina sen kieltä paheksuttiin ja kirjaa pidettiin muutenkin moraalittomana. Nykyihmistä Kiven ”haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli” -tyyppiset sanonnat eivät juuri järkytä ja kielen lievä koukeroisuus ja sanajärjestykset ovat päinvastoin hyvin viehättäviä. Romaani käyttää paljon suoraa, näytelmänomaista vuoropuhelua, jolloin ei ole tarvetta selityksiin tai sanoa-verbin toistoon. Tästä syntyy myös kerronnan huumori: Lukija tietää koko ajan enemmän kuin puhuja ja koomiset yhteydet erottuvat selvästi.

Veljesten erilaiset luonnekuvat on kuvattu psykologisesti niin tarkasti, että nykyajan kirjailijoiden kannattaisi ottaa siitä oppia. Turhia selittelemättä kunkin veljeksen puheista tai puhumattomuudesta ilmenee hänen luonteensa. Lauria ei tarvitse kuvata erakoksi; hänen itsepäinen intonsa muuttaa Impivaaraan kertoo jo kaiken. Juhanin johtajanelkeet tulevat esille hänen komentelussaan ja kerskailussaan, Eero älykkyys hänen nokkelassa sanailussaan ja veljille tekemässään pikkujäynässä, Tuomaksen rauhallinen tasoittavuus tilanteisiin puuttumisessa… Yhtä hyvin kuin veljesten erilaisuutta on kuvattu heidän yhteistoimintaansa. Kirjaa voi lukea vaikkapa kuvauksena johtajuudesta ja miettiä, kuka tätä sakkia lopulta johtaa. Yhtä hyvin sitä voi pohtia yhteistoiminnan kuvauksena ja tutkia millaisia strategioita veljekset tiedostamattaan tekevät selviytyäkseen milloin mistäkin kiperästä tilanteesta aina yhteistä kosioretkeä myöten.

Ennen kaikkea Seitsemän veljestä on kuitenkin kerta kaikkiaan vastustamattoman viehättävä ja hauska romaani ihan sinällään. Kannattaa kokeilla tätä vaikkapa ihan koko perheen klassikkona; veljesten seikkailut miellyttävät varmasti perheen nuorta väkeä ja aikuinen voi nauttia kielestä ja luonnekuvauksesta. Klassikko kesässä pitää mielen virkeänä! Oheistuotteena tähän voin suositella vielä Ilkka Malmbergin Seitsemän miestä -teosta, jossa hän analysoi veljien luonnekuvaa ja pohtii, miten veljessarja käyttäytyisi nyky-Suomessa.

    Merja-Liisa Karhu

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä
Sivun alkuun