Torstai 18.01.2018
Nimipäivää viettää tänään
Laura
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Ilkka Malmberg: Napoleonin vika

Lukuvinkit

Ilkka Malmberg: Napoleonin vika  (2009)

Ilkka Malmbergin Napoleonin vika -kirjan kertomukset Suomen sodasta (1808-1809) julkaistiin alun perin kertomus kerrallaan Helsingin Sanomissa. Kirjaksi koottuna teos on saanut selventävän alaotsikon Pieniä ihmisiä suuren sodan jaloissa 1808-1809. Teos sisältää nelisenkymmentä lyhyttä tarinaa Suomen sodasta.

Malmberg kuvaa paljon siviilien osaa sodassa, etenkin naisten ja lasten asemaa sodan jaloissa: raiskauksia, rakkauksia ja uunissa piileskelyjä. Eipä itse Ruotsi-Suomen armeijakaan todellisuudessa ole kovin uljas ja loistava; pakkasella haalitaan ylle mitä satutaan saamaan, naisten hameista alkaen, nälkä ja taudit vaivaavat, ripuliin kuolee miehiä taajemmin kuin taistelutantereelle, sotaväen liikkuminen mudassa ja liejussa on vaivalloista. Sodan edellä käyvät kauhutarinat, jotka pohjautuvat 1700-luvun ison vihan ajoilta ja, kuten Malmberg osoittaa, periytyvät tästä sodasta kansalaissotaan 1918 ja sieltä talvi- ja jatkosodan aikoihin. 

Malmbergin kuvaus on elävää. Ihmiset, niin ylhäiset upseerit kuin alhaisin rahvas, kuvataan myötätuntoisesti ja pelkistetysti. Tuntuu, että Malmberg puoli-ironisine kommentteineen löytää juuri sen olennaisen lyhyistä tapahtumista ja ihmiskuvista Sitä paitsi hänen tapansa rinnastaa asiat nykyaikaan on suorastaan herkullista. Ahvenanmaan myöntyväisyysmiehestä Taxellista puhuessaan hän lakonisesti toteaa: ”pojanpojan pojanpojasta tuli oikeusministeri Koiviston hallitukseen”. Tai Venäjän armeijan valloitettua Ruotsin muonavarastokaupunki Skellefteån, jolloin 700 miestä jäi vangiksi: ”Skellefteåsta ei koskaan tullut Ruotsin sankarikaupunkia. Mutta siellä syntyi kirjailija Stieg Larsson”.

Napoleonin vika antaa rivien välistä ymmärtää, ettei Suomen sota lopulta ollut järin pieni kahakka. Tiesittekö esimerkiksi, että 21.2.1808 Kymijoen ylitti 16 000 miestä? Tai että viimeisissä taisteluissa Uumajan tienoilla kuoli 2 000 miestä? Tai että armeijan ruokkimiseksi tarvittiin 12 000 tonnia leipää päivässä? Kuten Malmberg sanoo, leipä oli sodassa usein strategisempaa kuin ruuti, leivän paistoivat sodan jaloissa elävät siviilit, joten sota ”oli enemmän hohkaavia uuneja ja hiki päässä niiden edessä huhkivia naisia kuin punahehkuisia kanuunoita ja paukkuvia musketteja”.

Kirja pohjaa historiallisiin tosiseikkoihin, mutta sitä voi hyvin lukea myös puhtaasti kaunokirjallisena teoksena. Malmberg antaa sodasta kovin toisenlaisen kuvan kuin kansallisrunoilijamme Runeberg vaaliessaan ”hävittyjen sotien ja taisteluiden muistoa”. Kuten Malmberg ironisesti toteaa Karstulan tuhon jälkeen: ”Karstula on yksi hävitty taistelu tässä surkeasti menneessä sodassa, joka –kuten eräässä seminaarissa jokin aika sitten todettiin – totisesti tarvitsi runoilijan, jotta siitä saatiin sankaritarina” Rivien välissä Malmberg kysyy tällä kirjallaan, tarvitaanko maailmassa enemmän sankaritarinoita vai sitä, että ihmiset saisivat elää elämänsä rauhassa.

Merja-Liisa Karhu

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Ilkka Malmberg: Napoleonin vika
Sivun alkuun