Sunnuntai 21.01.2018
Nimipäivää viettävät tänään
Aune, Auni, Netta, Oona
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoKirjastot ja aukioloajatVirkkalan kirjasto › Vieremän lukutuvan toiminnasta

Kirjastot ja aukioloajat

Vieremän lukutuvan toiminnasta


Arvid Järnefelt, joka oli 1900-luvun vaihteessa huomattavin suomalainen aatehistoriallinen kirjailija.
Hän kiinnostui tolstoilaisuudesta osaksi äitinsä Elisabethin kautta. Kun hän oli nuorena juristiharjoittelijana Vaasassa, hän tutustui omakohtaisesti Tolstoin teksteihin, joissa korostuivat erityisesti  yksinkertainen elämäntapa,
lähimmäisenrakkaus, väkivallan tuomitseminen, sodan ja vihan vastustaminen. Tolstoilaisuus on kristillistä, mutta Jeesus on enemmin johdattaja ja profeetta kuin Jumalan poika.
Näitä tekstejä lukiessaan hän koki uskonnollisen murroksen. Hän yksinkertaisti elämänsä, jätti juristintyön, koska katsoi, ettei ihminen voi toista ihmistä tuomita. Hän teki päätöksensä niin nopeasti, että lähti kesken Vöyrin käräjien, jossa oli tuomariharjoitteluaan suorittamassa.
Hän halusi elää vaatimatonta elämää, oli opettelemassa suutarin ja sepän töitä ja hänen vaimonsa Emmi, joka oli alkujaan varakkaan kauppiaan tytär, oli välillä kovin huolestunut, miten toimeentulon käy.  Arvid itse kertoo Emmyn urheudesta Vanhempieni romaanissa

V. 1896 Arvid osti Virkkalasta maapalstan ja ryhtyi maanraivaajaksi ja viljelijäksi Rantalan tilalle. Ensin vuokrasi perheelleen tilapäisasunnon Jusolan yläkerrasta Rantalan valmistumiseen asti. Hän halusi osoittaa, ettei tolstoilaisuus ollut eristäytymistä eikä haaveellista mietiskelyä vaan lähimmäisten ja koko maailman rakastamista ja käytännän tekoja. Hän olikin vankien, köyhien ja sorrettujen auttaja. Ensimmäiset 15 vuotta Lohjalla olivat työteliästä aikaa.  Uudistilan muokkaus, maanviljelys ja karjanhoito veivät aikaa, samoin omien lasten opettaminen, kansanopetus, neuvonta ja valistustyö, yhteiskunnallinen osallistuminen ja kirjailijantyö.  Suvun keskuudessa olikin lentävänä lauseena ”Arvid riehuu”.  On suorastaan käsittämätöntä, miten yksi mies ehtikin tehdä niin paljon. Kirjoittaminen ja mehiläishoito olivat ne keinot,   joilla hän ansaitsi, ilmeisesti heikosti, koska hänellä oli paljon velkoja joutui lainailemaan mm. äidiltään,  joka neuvoo kirjeissään mm. Arvidia pitämään kirjanpitoa menoistaan ja vekseleistään. Myös Aino ja Armas lainailivat kirjeiden mukaan äidiltään rahoja, joita ei Elisabetillakaan ilmeisesti liikoja ollut.

Kenraalitar Elisabet Järnefelt osti samoihin aikoihin Flaasin tilan Virkkalasta ja muutti sen nimen Vieremäksi  ystävänsä Juhani Ahon kotipappilan muistoksi.

Lukutupa perustettiin eräiden lähteiden mukaan heti v. 1897 Tolstoin esikuvan mukaan valistamaan ympäristön kansaa ja jakamaan sille tietoa ja elämänoppia. Idean takana olivat Arvidin lisäksi hänen vaimonsa Emmy, jolle Arvid vanhempieni romaanissa antaa kunnian koko hankkeesta nimittämällä lukutupaa Emmyn lukutuvaksi. Elisabet kirjoittaa kuitenkin jo lokakuussa Ainolle: ”Täällä on perustettu lukusali ja on niin vähän suomalaisia kirjoja. ja Viikkoa myöhemmin hän jatkaa: Se lukutupa, joka on täällä perustettu hyvin innostuttaa kaikkia: Siinä on johtavina henkilöinä Emmy ja herra ja neiti Steniukset ja eräs nuorukainen herra Engström, hyvin miellyttävä nuori mies.Ttai poika 21 v. vanha. Hän pitää välistä siellä esitelmiä., Emmy lukee ääneen ja hyvin ovat kaikki innoissaan. Arvid oli kirjoittanut Renquistille ja pyytänyt lähettää Tolstoin satuja ja hän lähetti Otavan puolesta kaikenmoisia kirjoja 70 mk edestä lukutuvalla lahjaksi. Se tietysti herätti suurta iloa”

Lukutupaa pidettiin aluksi Rantalan naapurissa, Sorkin talon tuvassa, jonne kokoonnuttiin lauantaisin ja sunnuntaisin, toisinaan useamminkin yhteisiin illanviettoihin, joissa mainitaan olleen keskimäärin 30 henkeä.
Sorkin tuvastakin Järnefelt kertoo Vanhempieni romaanissa

Eri lähteet nimittävät tätä opinahjoa myös Arvid Järnefeltin lukutuvaksi ja Wieremän lukutuvaksi.
Arvid opetti omia lapsiaankin, mutta koulu oli perustettu ensisijaisesti paikkakuntalaisten hyväksi, lähinnä sahalaitoksen työntekijöiden ja muiden pienläjien tarpeita varten. Sahalaitos oli Virkkalan höyrysaha, jolla oli suuri merkitys paikkakunnan työllistäjänä.  Lukutuvan perustamisen taustalla on kuitenkin myös muita tekijöitä. Ensimmäisen sortokauden aikana perustettiin ns. kotikouluja, joissa järjestettiin kansakouluja korvaavaa opetusta. Kouluista käytettiin eri nimiä: sunnuntaikoulu, kansanopetuskurssit, iltakoulu ja työväestön opetuskurssit. Sysäyksen tälle toiminnalle antoi v. 1899 julkaistu helmikuun manifesti ja Suomessa laittomaksi tulkittu asevelvollisuuslaki. Asevelvollisuusaika oli lyhyempi kansakoulun käyneille, siksi oli tuiki tarpeellista koulu jollain lailla suorittaa. Luennoin, puhein ja keskusteluin pyrittiin kotikouluissa innostamaan ihmisiä ”isänmaan asioihin”, venäläistämistoimia vastaan. Kannustettiin lukemaan kansallisesti kohottavaa kirjallisuutta.  Lohjalla oli muitakin ”lukutupia”  Uusimaa-lehdessä vuosina 1897 ja 1899 löytyy mainintoja Waanilan kartanon lukutuvasta, jonka kunnallisneuvoksen leski Heitman oli perustanut. Sunnuntaikoulu alkaa vaikutuksensa Koikkalassa ja lukutupa oli Lohjankylän seurahuoneella myös kunnallisneuvoksetar Heitmanin lahjoituksen ansiosta.  Tämä kotikoululiike oli laajimmillaan v. 1902.  Järnefeltin lukutuvan toiminta alkoi v. 1897 aikoihin ja kesti vilkkaimmillaan vuoteen 1902 saakka ja päättyi kokonaan n. 1905

Järnefeltin omat lapset Eero, Liisa, Maija ja Emmi saivat opetusta vanhemmiltaan. Tähän kotiopetukseen osallistui myös tuttava- ja sukulaisperheiden lapsia.  Kesäisin lapsilla oli ranskan- ja englanninkielen opettaja kotona eli vaatimattomasta elämäntavasta huolimatta laajempaa sivistystä ei halveksittu. Opetusta oli 2-4 tuntia päivässä ja ruumiillista työtä oli saman verran. Eero suoritti kotona oppikoulukurssin, jonka kävi Helsingissä tenttimässä.

Tolstoin ja Järnefeltin ajatukset opetuksen sisällöstä poikkesivat varsin paljon opetuksessa yleensä vallitsevista käytännöistä. Todellista sivistystä oli Järnefeltin mielestä kaikki sellainen tieto, joka auttoi ihmisiä kohti veljeyden periaatetta ja rakkauden oppia. Mikko Ripatin väitöskirjassa Arvid Järnefelt kasvatusajattelijana selvitellään näitä näkemyksiä


Järnefelt tuomitsi pakon käytön kokonaan, koska kaikki paha oli siitä lähtöisin. Hän arvosteli ankarasti koulujen käyttämiä kasvatusmenetelmiä siitä, että ne kohtelivat lapsia persoonattomasti ja mekaanisesti. Tästä  seurasi , että omantunnon ääni joko sammui tai ei kehittynyt lapsissa. Tämän välttääkseen hän päätti itse opettaa omat lapsensa. Jos lapset olisi pantu kouluun, tämä olisi tarkoittanut samaa kuin palvella sitä elämänymmärrystä, jota valtion johtavat henkilöt edustivat ja olisi tarkoittanut vallitsevan yhteiskunta järjestyksen tunnustamista oikeaksi. Oikea opetus oli tiedon jakamista ilman pakkoa ja ajatuksen itsenäisyyden herättämistä. Ainoastaan vapautta noudattamalla oli mahdollista saada selville mihin aineisiin oppilaalla oli erityisiä taipumuksia. Tärkeintä oli tietysti tiedonhankinnan perustaitojen, lukemisen ja kirjoittamisen opetus. Tätä varten hän laati Tolstoin esimerkkiä noudattaen oman aapisensa,  Lukemisen ja kirjoittamisen alkuopetus”, joka julkaistiin myös painettuna kirjana, jonka kuvitti Venny Soldan-Brofelt.  Koska lukemisen ja kirjoittamisen opettaminen oli se kaikkein tärkein, julkaistiin aapisen lisäksi myös muuta luettavaa: Wieremän lukutuvan toimituksia:  Satuja kertomuksia  joka sisältää moraalisesti opettavia pikku kertomuksia),  ja muita käsin kirjoitettuja ja monistettuja julkaisuja, kuten painetun aapisen edeltäjä , Sinivuokko, jota käytettiin opetuksessa ahkerasti.
Myös aapisten kertomukset sisältävät moraalisia opetuksia. Arvidilla oli jonkinlainen monistuskone ja sen olemassaolo sai aikaan puheen, että Rantalassa on kirjapaino ja pitivätpä siis santarmit siellä kotitarkastuksiakin.

Opettajiksi kouluun tulivat Arvidin Elli-sisar, (joka myöhemmin päätti itse elämänsä), Aili-serkku, joka oli Antreassa suuressa junaräjähdyksessä menettänyt molemmat jalkansa  ja liikkui siis tekojaloilla ja pohjoissavolainen kansakoulunopettaja Hilma Wiik, jonka tehtävänä oli sittemmin varsinainen kouluopetus.  Aluksi kokoonnuttiin lauantai-iltaisin kuuntelemaan Arvidin työpuvussa, työsaappaat jalassa pitämiä puheita ja esitelmiä, laulamaan Emmyn  kauniin sopraanon johdolla ja lukemaan Järnefeltien toimittamaa käsinkirjoitettuja  lehtiä Sirkkaa ja Sorkin lehteä. Koska tulijoita oli runsaasti, toiminta laajeni iltakursseiksi, joilla opeteltiin lukemista, kirjoittamista ja laskentoa. Aili Järnefelt opetti työväestölle suomen kieltä ja kirjoitusta ja ruotsin kielellä aritmetiikkaa. Aili kirjoitti lisäksi paljon Arvidin teoksia puhtaaksi.
Myös Aino Sibelius osallistui joskus opetustyöhön vieraillessaan Rantalassa.

Lukutuvan toiminta oli vapaaehtoista ja osallistujien harrastuneisuuteen perustuvaa. Kyseessä oli pääasiassa aikuisopetus, mutta myös lapsia osallistui.  Laajan ikäjakautuman takia toiminnan piti olla monipuolista.  Oli piirileikkejä, kuoroja, musiikkiohjelmia ja näytelmäharjoituksia. Näytelmiä ohjasi yleensä Emmy ja roolityöhön osallistuivat kaikki. Arvid, joka oli myös erittäin lahjakas taidemaalari, maalasi kulisseja.  Elli-sisar kertoo kirjeessään Aino Sibeliukselle aikuisten opettamisen vaikeudesta:
”Me olemme täällä laajentaneet kurssiamme, niin että minä pidän joka keskiviikko esitelmän fysiologiassa ja Arvid joka lauantai maantieteessä. Kun sais vaan heidän intressinsä hereille, niin kyllä sitte, mutta siinä se on. Se on niin kummallisen salattua heiltä kaikki tieto, että ei oikein tiedä mistä kiinni ottaa. Kyllä se on niin toista kuin kouluopetus. Se on kokonaan uusi ala, opettaa aikaihmisiä, joilla ei ennestään ole mitään tietoja. Sen opetuksen täytyy kokonaan perustua sille, että saada se heille niin intressantiksi, että väkipakolla tulevat sitä seuranneeksi. Sillä älä luule, että he hetkeäkään itsetietoisesti  konsentreeraisivat ajatustaan. Jos heidän ajatuksensa sattuu jostakin syystä vierähtämään muualle, niin kyllä se on semmoisella viekkaudella palautettava. Niin pian kun kerran tiedon halu on heissä syttynyt, niin on opettaja pelastettu”

Kirjoja hankittiin niin, että kasvoi pieni, etupäässä suomenkielinen kirjasto, josta kyläläiset ryhtyivät lainamaan kirjoja. Elli Järnefelt hoiti kirjastoa ja korjasi rikkoontuneita kirjoja. Kun lukutuvan toiminta aikanaan loppui, Järnefelt lahjoitti kirjaston Virkkalan työväenyhdistykselle.  Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä suuri osa kirjastosta tuhoutui. Rippeitä on jäljellä ja työväenyhdistys on lahjoittanut ne Virkkalan kirjastolle. Ainakin osa kokoelmasta on Järnefeltien aikaisia, osa on jo ilmestymisvuosien mukaan työväenyhdistyksen kokoamia myöhemmältä ajalta.  Kun toiminta laajeni ja väki lisääntyi, Sorkin tupa kävi ahtaaksi ja Elisabet luovutti Vieremän tuvan lukutuvan käyttöön. Myös opetustoiminta laajeni, Arvid opetti matematiikkaa ja lahjakkaammat oppilaat pääsivät oppiensa turvin jopa parempiin ansioihin.  Huhtikuussa 1897 Emmy kirjoittaa Saimi Järnefeltille ”me täällä hommaamme lukutupamme kanssa ja väkeä on meillä, välistä aina sataan henkeen”

Lukutuvan toimintaan liittyi kiinteästi tuvan omat lehdet Sirkka ja Sorkin sanomat. Lukutupalaiset saivat tuoda siihen omia kirjoituksiaan tai kertoa asiansa lehden toimittajalle. Lukutupalaisten aatteelliset keskustelut jatkuivat lehden kirjoituksissa.  Sirkka-lehden numerossa 2 v. 1898 on mm. Järnefeltin antama elämänohje:” Kuinka elämämme olisi toisenlainen, jos mekin ymmärtäisimme ja myöntäisimme, että olisi helppoa ja suloista tehdä työtä, kun työn tarkoitus on yhteinen hyvä eikä oma etu. Silloin voisimme ajatella mahdolliseksi, että kaikki tulisimme ruokituksi ja vaatetetuiksi.  Silloin olisi ero meidän ja muurahaisten välillä ainoastaan se, että muurahaiset elävät luonnonlain määräyksen mukaan, s.o. vaistonsa mukaan, jota vasten ihminen eläisi oman itsetietoisen ymmärryksen ja rakkauden johtamana”
Lehtien perusteella näyttää merkittävänä keskustelun aiheena olleen myös valtion ja esivallan suhde. Pohdittiin, oliko köyhälle haittaa rikkaan rikkaudesta,  onko yhden rikkaus ja toisen köyhyys Jumalan tahto, eivätkö köyhät voi tulla toimeen ilman rikkaita, onko valtion toimista hyötyä kaikille. Sirkka-lehti oli ennen kaikkea aatteellinen julkaisu. Sorkin sanomat  sisälsi myös aineistoa lukutuvan muuta toimintaa varten, kuten näytelmiä, lauluja ja runoja. Sorkin sanomia julkaistiin myös ruotsiksi.

Järnefelt pyrki kasvattamaan ja opettamaan kuulijakunnalleen omaksumaansa tolstoilaisuutta: lähimmäisenrakkautta, ihmisen moraalista uudistumista, luokka- ja kansallisuusrajojen poistamista. Hän suhtautui kriittisesti kirkkoon, oli pasifisti ja antimilitaristi. Lukutupaa voidaan pitää vapaan kansansivistystyön ensimmäisenä muotona, nykyaikaisen työväenopiston/kansalaisopiston/ ”Hiiden opiston” edelläkävijänä Virkkalassa.

Vuosisadan alussa sosialistiset aatteet alkoivat levitä Virkkalaan. Virkkalan työväenyhdistys perustettiin v. 1905, mutta toiminta käynnistyi toden teolla vasta seuraavana vuonna.  Aatteet tempasivat myös lukutupalaisia mukaansa, sillä sosialistit lupasivat puoluetoiminnan avulla enemmän kuin tolstoilaisuus, joka vetosi  nimenomaan yksityiseen ihmiseen, ei joukkoihin.  Työväentalo Tietolan toiminnan käynnistyminen merkitsi lopullista kuoliniskua lukutuvalle.  Ratkaiseva käänne oli tapahtunut kuitenkin jo aiemmin eivätkä syynä olleet yksinomaan sosialistit. Elli Järnefelt kirjoittaa Aino Sibeliukselle: ”Tänne on nyt perustettu pelastusarmeija rouva K:in huvilaan. Eräs neiti on siellä tähän asti pitänyt kokouksia ja tästä lähin tulee joka toinen viikko Tammisaaresta kaksi kapteenia. Väkeä kuuluu tulvivan. Vielä se tästä sopasta puuttuu. Toiselta puolen on sosialisteja ja pyytävät meitä yhtymään kanssansa luultavasti toivoen meidän tupaamme. Kyllä nyt ainakin meidän äänemme on saatu tukahutetuksi. Nyt tulivat jo miehet kouluun, täytyy mennä”
Monet lukutuvan toimintaan osallistuneet siirtyivät pelastusarmeijan pariin, koska lukutuvankin opetuksesta osa muodistui maailmankatsomuksellisista ja uskonnollisista sisällöistä. Osaksi lukutuvan toiminnan voidaan katsoa jatkuneen Tietolassa, jossa ryhdyttiin pitämään työväen sivistämiseen tähtääviä tilaisuuksia ja kirjasto siis siirtyi sinne. Järnefeltin toiminnasta Tietolassa on ristiriitaista tietoa. Järnefeltin elämäkerturi  Pekka Häklin mukaan Järnefelt olisi pitänyt puheita ja vetänyt siellä näytelmäharjoituksia mutta Järnefeltin aikalainen Betty Peltosen haastattelu taas väittää että Arvid ei olisi suostunut työväentalolle puhumaan koska ”työväen juhlissa puhuminen kuului Järnefeltin mukaan työväenliikkeen johtajille” Rantalan näytelmätoiminta ilmeisesti jatkui vielä jonkin aikaa ja Järnefeltin Valtasia esitettiin ainakin Åsvallassakin. Tämä näytelmätoiminta jatkui myös työväenyhdistyksen piirissä, lukutuvan kokoelmassa on paljon näytelmiä ja käsin kirjoitettuja roolivihkoja.

- Taina Kaarlela -

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoKirjastot ja aukioloajatVirkkalan kirjasto › Vieremän lukutuvan toiminnasta
Sivun alkuun