Maanantai 22.01.2018
Nimipäivää viettää tänään
Visa
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Lars Huldén: Kun kuningatar Silvia itki ja muita kertomuksia

Lukuvinkit

Lars Huldén: Kun kuningatar Silvia itki ja muita kertomuksia

(1991, suom. Eila Pennanen)

Lars Huldén (s. 1926) tunnetaan runoilijana, mutta hän on kirjoittanut myös kertomuksia. Kun kuningatar Silvia itki ja muita kertomuksia sisältää kokonaisuudessaan hänen kertomuskokoelmansa Berättelser ur mitt förflutna liv (1990), viisi kertomusta vuonna 1979 ilmestyneestä kokoelmasta Hus ja neljä kokoelmien ulkopuolelta.

Kertojana Huldén hallitsee asiansa: uskottavalla tarinalla täytyy olla mainitut ajat ja paikat, tieto kenelle asiat tapahtuvat ja keneltä se on kuultu. Asioiden kokijana kirjassa on Lars Huldén itse. Teos sisältää Pohjanmaalta olevan maalaispojan lapsuusmuistoja pääsiäistulista ja jouluista, sukutarinoita, tarinoita kyläläisistä ja toisaalta Helsingin yliopiston pohjoismaisten kielten professorin huomioita ja runoilijan kertomuksia osallistumisestaan erilaisiin kirjailijatapahtumiin
ja -matkoihin.

Lyhyehköt kertomukset ovat sekä haikeita että hilpeitä, täynnä tarkkanäköisiä havaintoja ja koskettavia tunnelmakuvia, täysin todenperäiseltä vaikuttavia ja osa varmasti sellaisia oleviakin.  Osa taas on selkeästi silkkaa ironiaa ja valhetta , mutta ah niin ihanasti kuvattua. Huldénin salahuumori johdattelee aika pitkälti uskomaan joidenkin tarinoiden todenperäisyyteen, ennen kuin jossain vaiheessa lukijalle tulee tunne, että nyt taitaa mies pistellä reippaasti omiaan. Etenkin jos hän vakuuttaa, ettei koskaan ole kertonut seuraavasta kenellekään. .. Oma suosikkini näistä on nimikertomus Kun kuningatar Sylvia itki. Tarinassa Huldén kertoo, kuinka hän lupautui Karlstadiin kertomaan kirjailijantyöstään; tuttuna asiana se ei vaatisi häneltä etukäteistyötä. Tilaisuus on juhlava, Kalevalan 150-vuotisjuhliin liittyvä ja kuningasparikin osallistuu tapahtumaan. Se ei Huldénia huoleta, hän muistaa pari omaa kalevalaisaiheista runoaan ja uskoo selviytyvänsä. Pahaa-aavistamaton professori esitelläänkin Suomen tunnetuimpana Kalevala-tutkijana ja Huldén ryhtyy hätäpäissään selittämään kuinka Kalevalassa Väinämöinen ja Vili Vesterinen soittivat niin että Väinämöisen palttoonnapit sinkoilivat ja näistä syntyivät kuu ja tähdet, panssarilaiva Ilmarinen ja sotalaiva Louhi kohtasivat rauhanomaisesti ja niin edelleen. Lopuksi innostunut kuningaspari pyytää ruotsinkielistä näytettä Kalevalasta ja Huldén sanojensa mukaan improvisoi laulunpätkän, joka on niin ihana, että Silvia liikuttuu kyyneliin ja kuningas taputtaa häntä lohduttavasti kädelle…
Toinen lyömätön ”usko valhe todeksi” -leikittely on kertomus norjalaisen kirjailijan Björnstjerne Björnsonin viimeisestä matkasta Suomeen, jolloin Huldén hallituksen pyynnöstä toimii hänen oppaanaan. Edellisen kerran Björnson kuulemma kävi Suomessa 1888 ja nyt eletään Kekkosen aikaa. Tämä on selkeästi ensimmäinen vihje mitä tuleman pitää. Norjalaiskirjailija ei tunnista Lars Huldénin nimeä, mutta sehän on ymmärrettävää, ”koska hän on kauhean paljon vanhempi kuin minä”.  Jos lukija ei muista Björnsonin kuolleen jo 1920, Huldén pääsee ujuttamaan häntä aika pitkälle. Matkakertomus paisuu ja paisuu, kunnes kirjailijan viimein noutaa lentokone, jonka ohjaimissa on itse kuningas Olav. Niinpä niin. Tässä tarinassa hiukan lapsekas, muusta eroava tyyli kyllä vihjaa, että ketunhäntä kirjoittajalla on kainalossaan. Silti sen voisi loppua lukuun ottamatta nielaista myös totena.

Kirjan salahuumori, yllättävät käänteet, sujuva tyyli ja ennen kaikkea taustalla oleva inhimillinen lämpö suhtautumisessa maailmaan ja ihmisiin jättävät lukijalle hyvän mielen.  Sen lisäksi Lars Huldénin tapa kertoa saa lukijan pohtimaan syvemminkin maailman menoa.

Vaikka aika velikulta tämä nykyinen emeritusprofessori kyllä on.

    Merja-Liisa Karhu

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Lars Huldén: Kun kuningatar Silvia itki ja muita kertomuksia
Sivun alkuun