Sunnuntai 21.01.2018
Nimipäivää viettävät tänään
Aune, Auni, Netta, Oona
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Dora Broome: Man-saaren tarinoita

Lukuvinkit

Dora Broome: Man-saaren tarinoita

(suom. Alli Peltonen 1953)

Sadut olivat entisinä aikoina aikuisten perinnettä ja viihdettä. Tarinoita kerrottiin paitsi viihteeksi myös opetukseksi miten voi käydä, jos poikkeaa yhteisön normeista, niillä selitettiin outojen luonnonilmiöiden ja -muodostumien syntyjä, muisteltiin ihmeellisiä tapahtumia ja poikkeavia ihmisiä.

Dora Broomen vanha tarinakokoelma Mansaarelta sisältää kaikkea tätä. Pääasiassa siinä mellastavat häijynkuriset keijukaiset, vetehiset ja ilkeät jättiläiset, joiden kanssa saaren asukkaat yrittävät pärjätä. Yleensä ihmiset osoittautuvatkin vuorenpeikkoja ja muita ölliäisiä nokkelimmiksi. Näin tapahtuu siitä alkaen, kun saareen saapuu kristinusko Pyhän Patrikin myötä. Hän tuhoaa rohkeudellaan ensimmäisen ilkeän, ihmisiä terrorisoineen velhon Mannanin-mac-Lirin, mutta yliluonnollisia olentoja saarella silti riittää.  Tulevina aikoinakin ihmiset saavat kokea mörköjen ja menninkäisten taholta yhtä ja toista kiusaa, mutta oppivat itse siinä samalla tiettyjä hyveitä. Esimerkiksi patalaiska talonpoika Colcheragh ei enää laiminlyö töitään jouduttuaan tekemisiin Foawr-jättiläisen kanssa. Pelimanni-Roope lakkaa soittelemasta viulullaan iloisia renkutuksia tanssiaisissa ja siirtyy virsiin päästyään hädin tuskin karkuun tonttujen karkeloista.

Joissain tarinoissa yliluonnolliselle löytyy selityksensä , jotkut ovat selvästi opettavaisia eläinsatuja, joissain vain on pakko uskoa metsänneitoihin ihan tosissaan. Kansainväliset teemat ovat tunnistettavissa, mutta jotenkin omaa väriään tälle kokoelmalle antaa käännöksestä huolimatta aistittava kielen laulullisuus. Jo jotkin nimet kuten Cronk-y-Voddy tai Cob-na-Scut kuulostavat runolta, joskin suomalaiselle tästä ei taitaisi ääneenlukukirjaksi välttämättä olla.

Huomio kiinnittyy myös kirjan naisten osuuteen. Toki kansainvälisissä tarinoissa nainen on usein tavannut olla miestä viisaampi, mutta tässä se korostuu selvästi (minkä vanha feministi tietysti pani iloisena merkille!). Naisten nokkeluutta ei tuoda tietoisesti esiin; siihen ei vaikuta, että vanha viisas Nance Corlett tai noituudesta tietävä Pryee esiintyvät useammassakin tarinassa.  Naiset vain jotenkin hallitsevat asiat ja itsensä.

Oikeastaan on sääli, että sadut ovat siirtyneet vain lastenkulttuuriksi. Niitähän me kaikki kuitenkin kaipaamme. Nykyinen fantasiakirjallisuusinnostus on mielestäni selvä viite tästä: jännittäviä tapahtumia, yliluonnollisia olentoja, hyvän voittoa pahasta… Kansanperinteessä samat asiat tehtiin huomaamattomammin, pehmeämmin, tekisi mieli sanoa: uskottavammin. Tämänkin kokoelman viehätys perustuu paljolti siihen, että tarinoista kuultaa läpi vilpitön usko niiden todenperäisyyteen.
Mitäpä siitä, että Dora Broome varmasti on tyylitellyt tarinoita; niinhän se teki meidän Lönnrotimmekin Kalevalan kanssa.

    Merja-Liisa Karhu

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Dora Broome: Man-saaren tarinoita
Sivun alkuun