Perjantai 19.01.2018
Nimipäivää viettävät tänään
Heikki, Henna, Henni, Henri, Henriikka, Henrik, Henrikki
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Lukuvinkit

 Aki Ollikainen: Nälkävuosi, 2012

 Aki Ollikainen (s. 1973) esikoisromaanin Nälkävuosi tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1867-1868 eli Suomen viimeisen suuren nälänhädän aikaan, jolloin lähes kymmenen prosenttia väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin.

Päähenkilönä kirjassa voi sanoa olevan pienen Mataleena-tytön ja hänen perheensä, torppareita jostain pohjoisesta. Kirja alkaa epilogilla huonoista ajoista, laihoista hauista ja hyvin niukoista kuvauksista perheestä: isä on Juhani, äiti Marja, Mataleena isosisko ja Juho pikkuveli. Alussa kirja kertoo paljon Mataleenan pikkuvanhoista pohdinnoista ajan ilmiöistä, mm. voiko sielu karata suun kautta ja jättää värin jälkeensä… Talven tultua perheen sairastunut isä jätetään mökkiin kuolemaan ja muu perhe lähtee vaeltamaan ruoan perässä päämääränään tsaarin Pietari, jossa kenenkään ei uskota näkevän nälkää.

Vastakohtana kurjista kurjimmalle korven perheen nälkävaellukselle on herrojen ja huorien Helsinki, jonne sinnekin tosin kuuluu kaukaisia kaikuja maassa vallitsevasta nälkätilanteesta. Renqvistin veljekset, lääkäri Teo ja poliitikko Lars, pohtivat väliin tilannetta, mutta suuriakaan se ei heitä alkuun kosketa. Löyhästi Larsin ammattiin liittyen kirjassa on lyhyitä pätkiä Senaattorista, joka yrittää oman osaamisensa mukaan pohtia maan ruoka- ja rahatilannetta laajassa mittakaavassa. Sillä aikaa pienväestö vaeltaa paikasta toiseen kerjäämässä leipää ja kuolee maantien varsille.

Nälkävuosi on hämmentävä teos, ei niinkään käsittelytavaltaan kuin aihevalinnaltaan. Kriisitilanteet ovat kiitollinen aihe kirjallisuudelle, koska niissä voi nostaa esiin ihmisen parhaimmillaan ja pahimmillaan. Ollikainen ei kuitenkaan tuo nälänhädästä esiin mitään uutta, vaan kirja tuntuu siltä kuin lukisi tiivistelmää sadan vuoden aikana aiheesta kirjoitetuista kirjoista; vähän tuolta, vähän tästä… Tosin Ollikainen esittää ihmisen entistä raadollisempana: yksi varastaa ruokaa, toinen raiskaa anelijan. Vanhemmille kirjoituksille ominaisen kansan kurjuuden pyhittämistä Ollikaisella ei ole.

Kirja on hyvin kirjoitettu, sujuva ja konstailematon, mutta jotain siitä puuttuu. Mikäli siinä on tarkoitus olla yhteiskunnallisuutta, se jää huomaamatta. Helsingin herrojen tietämyksen ja laimean sympatian nälkäänäkeviä kohtaan voi tietenkin nähdä maailmanlaajuisena ongelmana hyvinvointivaltioiden suhtautumisessa nälkäänäkeviin maihin, mutta sekin tuntuu aika kaukaa haetulta. Perinteiseksi tarinaksi tappavan nälän kokevista ihmisistä henkilökuvaus on liian vaisua ja pinnallista. Alku kyllä tuo lupaavasti pienen Mataleenan henkilöä esiin pohdintoineen, mutta sekin loppuu varsin pian.


     Merja-Liisa Karhu

 

    

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoLukuvinkitLuin kirjan › Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Sivun alkuun