Torstai 18.01.2018
Nimipäivää viettää tänään
Laura
Suomeksi
På Svenska
Aineistohaku, varaus ja uusinta
Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoKirjastot ja aukioloajatPääkirjasto › Pääkirjasto - rakennus ja historiaa

Kirjastot ja aukioloajat

Lohjan uusi pääkirjasto

Kirjaston arkkitehtuurikilpailu käytiin avoimena kilpailuna keväällä 2002 ja sen voitti helsinkiläinen Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäki työllään ”Johdanto”. Pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti, professori Ilmari Lahdelma ja projektiarkkitehtinä arkkitehti SAFA Juha Heino. Sisustuksesta vastaa sisustusarkkitehtitoimisto Gullsten-Inkisen sisustusarkkitehti Maria Krause. Pääkirjasto valmistui 2005 ja se avattiin 30.1.2006.

Hyötypinta-alaa rakennuksessa on n. 2 700 neliötä. Rakennuskustannukset olivat noin 6,5 milj. euroa, jonka lisäksi käytettiin irtaimiston ja laitteiston sekä taiteen hankintaan 800 000 euroa. Valtionosuutta rakentamiskustannuksiin saatiin 1,9 milj. euroa.

Uudessa rakennuksessa on huomioitu ikäihmiset ja liikunta- sekä kuulorajoitteiset asiakkaat. Ulko-ovelle pääsee loivaa liuskaa pitkin, ja itse ulko-ovi avautuu sähköisesti. Toiseen kerrokseen pääsee hissillä.

Palvelualueiden huomiovärinä on keltainen, joka ohjaa asiakaspalvelun luo ja auttaa isojen tilojen hahmottamisessa. Vastaanottoalueella ja luentosalissa voidaan hyödyntää kuulokesilmukkaa. Pyörätuoliasiakkailla on helppo pääsy tietokonepöytiin ja lainausautomaatille.

Pääasiallisena julkisivumateriaalina on punatiili. Sisätiloissa punatiili on edelleen mukana ulkoseinien sisäpinnoissa. Osa tiilistä on käännetty nurinpäin tuomaan elävyyttä muuripintaan, ja muurauksessa on käytetty useamman polttoasteen tiiliä.

Katolle sijoitetut teräsrunkoiset valosiepparit ovat uuden pääkirjaston keskeinen arkkitehtoninen elementti. Kukin neljästä kartiosta on suunnattu eri tavoin, ja niiden heijastamat säteet suuntautuvat tarkoin suunnitelluille paikoille auringon aseman mukaan vaihtuen. Valosiepparikartioiden alareunan halkaisija on suurimmassa valosiepparissa yhdeksän metriä ja pienimmässäkin 5,5 metriä.
Rakennusta ulkoa katsottaessa valosieppareita näyttäisi olevan neljä; neljäs on todellisuudessa katolle sijoitetun IV-konehuoneen liuosjäähdyttimen näkösuoja.

Rakennuksen päätyikkunoihin on silkkipainettu paikallisia sananparsia. Ikkunoiden korkeus kaupungintalon puolella on puolella on enimmillään yhdeksän metriä.

Sisustus

 

 

 

 

 

 

Pääkirjaston historiaa

1865
Lohjan kaupunginkirjasto kuuluu maamme vanhimpiin maaseudulle perustettuihin yleisiin kirjastoihin.  Kirjasto avattiin vuonna 1865. Kirjaston perusti lohjalaisten säätyläisnaisten ompeluseura. Lainattavat teokset säilytettiin kirjakaapissa, joka oli vaihdellen eri jäsenten halussa, ainakin apteekin tiloissa.

1880
Vuonna 1880 Lohjan kunta avusti kirjastoa ensimmäisen kerran ja kunnallinen kirjastotoiminta Lohjalla alkoi. Kirjaston kirjat oli sijoitettu Lohjankylän kansakoululle nykyisen kaupungin keskustaan. Koulun tiloissa kirjakaapit pidettiinkin aina vuoteen 1929 saakka. 1890-luvulla Lohjankylän kirjastosta alkoi kehittyä kantakirjasto, kun eri puolilla pitäjää avattiin uusien kansakoulun myötä vaatimattomia piirikirjastoja.

1900-luvun alku
1900-luvun alussa Lohjankylän kirjastossa kirjoja oli yli 1000 ja kirjasto oli yksi maaseutumme parhaimpia.  Lohjalaiset olivat myös jo tuolloin suhteellisen innokkaita kirjaston käyttäjiä. Vuonna 1916 kirjastolaitos vakinaistettiin ja se sai oman määrärahansa kunnan talousarvioon.  Aiemmin kirjastoa oli ylläpidetty viinaverovaroista vuosittain myönnetyillä avustuksilla.

1926
Lohjankylä itsenäistyi Lohjan kauppalaksi vuonna 1926 ja silloisessa kuntajaossa sovittiin, että kunnan kantakirjasto tulee kokonaan kauppalan omistukseen. Kirjoja oli hieman yli 2000.
1929 kirjasto sai ensimmäisen oman tilan, kun se sijoitettiin Laurinkatu 40:ssä sijanneeseen entiseen lukkarin virkataloon.







1939
 Lohjan kauppalan kirjasto muutti Suurlohjankatu 29:ään, jossa se toimi vuoteen 1961 saakka.  Kirjoja oli jo kolme ja puoli tuhatta.


1949
1949 kirjastonhoitaja Anita Rantanen (o.s. Lindqvist) aloitti neljä vuosikymmentä kestäneen työnsä Lohjan kauppalan kirjaston kirjastonjohtajana.  1950-luvulla lainausten määrä nelinkertaistui ja kirjojakin oli jo yli 17 000.  Suurlohjankadun puutalo pullisteli ahtauttaan.

1960
Kirjastolle valmistui uudet, arkkitehti Olli Vahteran suunnittelemat kirjastotilat kauppaoppilaitoksen yhteyteen v. 1961.  Silloin se oli maan nykyaikaisin ja myös rakennustaiteellisesti parhaimpiin kuulunut kirjasto Suomessa.
Lohjan kauppalan kirjasto kykeni parantamaan palvelujaan mm. Suomen ensimmäisiin kuuluneella musiikkikirjastolla ja uudet ja avarat tilat houkuttelivat runsaasti uusia lainaajia.


1972
Lainaukset hoidettiin aluksi käsikäyttöisesti Detroit-lainauksella, jossa lainattavan kirjan korttiin kirjoitettiin lainaajan kirjastokortin numero ja kortteja säilytettiin lainattujen kortistossa.   Detroit vaihtui 1972 kameralainaukseen, jossa asiakkaan kirjastokortti ja lainattavien kirjojen tiedot kuvattiin mikrofilmille.

1990-luku
Kirjastonjohtaja Anita Rantasen jäätyä eläkkeelle 1990, kirjaston johtajaksi valittiin FM Martina Aminoff-Remes.
Vuonna 1994 otettiin käyttöön tietokonepohjainen Gemini-kirjastojärjestelmä.
1997 Lohjan kaupunki ja Lohjan kunta yhdistyivät ja kuntaliitoksessa kaupungin ja kunnan kirjastot liitettiin yhteiseksi kirjastolaitokseksi.  Kirjastotoimenjohtajana toimi Martina Aminoff-Remes.   Lohjan pääkirjaston tilat Nummentiellä kävivät kahden laajennuksenkin jälkeen ahtaiksi.   Lohjan pääkirjastolle alettiin miettiä uusia sijaintivaihtoehtoja kaupungin keskustasta.

2000-luku
Vuoden 2000 lopussa sivistyskeskus hyväksyi uuden pääkirjaston tilaohjelman ja kesäkuussa 2001 kaupunginvaltuusto teki päätöksen pääkirjaston rakentamisesta ns. Luoman tontille Karstuntielle.
2002 Lohjan kaupunki järjesti yleisen arkkitehtikilpailun uuden pääkirjaston suunnittelusta »

 

Olet tässä:  Lohjan kaupunginkirjastoKirjastot ja aukioloajatPääkirjasto › Pääkirjasto - rakennus ja historiaa
Sivun alkuun